19. Talvi tulee - vetur er að koma

Arki täällä rullaa normaalisti, päivistä osa kuluu yliopistolla bakteereiden parissa, osa kotona ja joskus osa kaupungilla. Mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut. Niin, paitsi että talvi yrittää kovasti tehdä tuloaan! Lauantaina leijaili hiljakseen lumihiutaleita, jotka sulivat heti maahan osuttuaan. Sunnuntaina maassa oli kuitenkin jo lunta ja ilmassa talven tuntua. Satoi kuitenkin vettä, joten iltaan mennessä iso osa lumesta oli sulanut. Maanantai aamuna näytti jälleen vähän enemmän talviselta, mutta tiistain aurinkoinen keli pisti kapuloita rattaisiin, eikä lunta enää juurikaan ole muualla kuin vuorilla. Nyt lämpötila on kuitenkin öisin pakkasen puolella, joten eiköhän se talvi sieltä vielä tule! Puut ovat ainakin kiireesti alkaneet varistella lehtiään. 

Yleisön pyynnöstä voisin seuraavaksi hieman kertoa islannin kielestä. Senhän pitäisi mukamas olla kovinkin samanlainen kuin ruotsin, norjan ja tanskan kielien, mutta pyh sanon minä! Kielioppikin - se vähä mitä siitä tiedän - mukailee enemmän saksan kielen kielioppia kaikkine akkusatiiveineen ja datiiveineen. Niin ja ne kaikki omat aakkoset... Eikä se lausuttunakaan kyllä länsinaapureiltamme kuulosta, vaan paikoin olen jopa erehtynyt kuvittelemaan, että jossain on suomalaisia - joiden lauseet ovat ihan hölynpölyä! Enkä ole ainut, joka kuulee islannin kielessä suomalaista poljentoa, siis paikoitellen, pääsääntöisesti se on ihan omanlaistansa hassua ja nopeatempoista mölötystä. 

- näin lausutaan Bárðarbunga (tällä hetkellä purkautuva tulivuori)
- näin lausutaan Holuhraun (laavakenttä, jolla Bárðarbunga sijaitsee)
- näin lausutaan Eyjafjallajökull (jäätikkö Etelä-Islannissa)

Sitten vielä tavallisia islanninkielisiä lausahduksia:

Eipä tässä kai tämän erikoisempaa tällä kertaa. Mainittakoon loppuun vielä, että kiitos äidille, mummalle ja paapalle kortista ja kirjeestä <3 Valmistaudun seuraavaksi lähtemään Maaritin synttäreitä viettämään!

Talviterkuin,

18. Kulta ja mahtava road trip

Mikä ihana retki meillä olikaan! Vuokrasin pienimmän ja halvimman auton meille netin kautta, ja pienten mutkien jälkeen löysimme autovuokraamolle, jossa vuokra-auton koko oli kasvanut Ford Ka:sta Fiestaan, mutta hinta pysynyt samana. Tämähän ei siis millään muotoa meikäläisiä haitannut, vaan Riku hyppäsi rattiin ja lähdimme huristamaan kohti Mývatnia. Mývatn on noin 100 kilometrin päässä sijaitseva järvi, jonka ympäristöstä löytyy paljon hienoja nähtävyyksiä. Siis oivallinen paikka päiväreissulle! Jos totta puhutaan, niin olisi siellä saanut kauemminkin kulumaan...

Matkalla pysähdyimme minulle jo tutuksi tulleelle vesiputoukselle, Goðafossille, joka oli kyllä vielä kolmannellakin kerralla mahtava elämys. Koska olimme Rikun kanssa haaveilleet löytävämme geokätköjä tällä reissulla, kiersimme ensin putouksen luoteispuolelle ja kävelimme joenrantaa vähän matkaa. Mitään ei kuitenkaan löytynyt, joten palasimme ihailemaan itse putousta. Ennen kuin matka kohti Mývatnia jatkui, pysähdyimme viereiselle huoltoasemalle tauolle ja maistelimme ihanaa leipää, jossa oli päällä reippaasti taimenfileitä. Nam!

Jokusen tovin päästä edessämme alkoi häämöttää suuri järvi, olimme perillä! Ensimmäisenä matkakohteenamme oli Dimmuborgirin upeat laavamuodostelmat, jotka ovat muodostuneet tulivuorenpurkauksessa jo yli 2000 vuotta sitten. Maisemat siellä olivat kerrassaan uskomattomat ja henkeäsalpaavat. Alueella meni monelaisia polkuja, joista me tietysti valitsimme Krókastigurin, jonka kylteissä luki lontoonkielellä "vaikea reitti". Polku kulki mutkitellen laavamuodostelmien keskellä välillä ylös ja välillä alas. Sen varrella oli luolia ja muita hienoja muodostelmia, joista osaa pääsi ihastelemaan lähempää, mutta osaa piti tarkastella kauempaa. Alueella oli paljon kylttejä, ettei polulta saanut poiketa, se kun tuhoaisi herkän kasvillisuuden. 

Krókastigur päättyi alueen toiseen päähän, josta siirryimme Kirkjuhringurille eli kirkkokierrokselle. Tämä huomattavasti helpompikulkuinen polku johdatti meidät kirkoksi kutsutun luolan läpi. Uskomaton ilmestys, harmittaa, etten ottanut siitä sisäänkäynnistä kunnollisia kuvia, se nimittäin näytti ihan holvikaarelta. Ai niin, kansantarujen mukaan Dimmuborgir (suomeksi pimeä kaupunki) on paikka, johon taivaasta karkoitettu Paholainen laskeutui. Paikan ja legendan mukaan on saanut nimensä myös norjalainen örinäheviä soittava yhtye, Dimmu Borgir. Eikä löytynyt geokätköä täältäkään!

Seuraavaksi suuntasimme pienten mutkien kautta Mývatnin maauimalaan, Jarðböðiniin, lounaalle. Nautimme herkullista päivän keittoa, joka tällä kertaa oli parsakeittoa sekä sen kanssa kuumissa lähteissä kypsytettyä leipää nieriällä. Leipä oli ihan superhyvää, sellaista tummaa, makeaa, ehkä vähän saaristolaisleivän tapaista. Sen oli annettu kypsyä vuorokausi maan alla. Parsakeittokin oli maukasta! Vatsat kylläisinä päätimme lähteä käymään Dettifoss-putouksella vielä ennen pulikointia kuumissa lähteissä.

Matkalla putoukselle löysimme Námafjall-vuoren kupeestä Hveririn geotermisen, kuumien lähteiden alueen. Paikan haistoi jo kaukaa, sillä rikin löyhkä oli siellä todella voimakas. Kuumat lähteet olivat muuten kyllä erittäin upeitä katseltavia. Alue oli muutenkin ihan eri näköistä, kuin mikään tähän mennessä näkemäni. Ei tietoakaan mustista laavamuodostelmista, vaan paljasta oranssinväristä hiekkaa ja siinä sinisiä, pulputtavia rikkialtaita. Mahtavaa! Vaikka lähde taitaa olla vähän väärä sana, kun kyseessä oli ennemminkin kiehuvat muta-altaat. No, kuvia luvassa! Alueella oli myös muutama kivikeko, joista lähempää kuuli ihan selvästi sihisevää ja kiehuvaa ääntä. Niistä purkautui jatkuvasti ulos valtaisa määrä haisevaa höyryä - kuin saunan kiukaasta ikään, mutta tosiaan se haju meiltä saunoista onneksi puuttuu...

Kun aromit oli saatu hengiteltyä kunnolla mieleen, jatkui matka Dettifossille. Tällä kertaa emme lähteneet sille kamalalle hiekkatielle, vaan ajoimme päällystettyä tietä joen toista puolta, joten päädyimme putouksen länsipuolelle. Parkkipaikalta oli opasteiden mukaan 800 metrin kävely putoukselle. Kivikkoinen ja tasainen maisema oli jo itsessään aika mahtavaa katseltavaa, mutta kyllä vesiputous on aina vesiputous! Dettifossin länsipuoli sattui olemaan se puoli, jonne kaikki tyrskyt osuvat, joten olosuhteet olivat aika märät. Se ei kuitenkaan haitannut ihastelua, vaan kiersimme putouksen äärellä hyvän tovin.

Sitten alkoi väsymys voittaa ja suuntasimme takaisin Mývatnin maauimalaan. Nautimme kahvit ja sen jälkeen pulahdimme kuumaan kylpyyn. Ja voin sanoa, että kuuma se todellakin oli! Uimalan nettisivujen mukaan lämpötila on 36-40 °C, mutta etenkin se kuumempi allas poltti ja kirveli ihan kiitettävästi, joten pienen kokeilun jälkeen siirryimme suosiolla viileämpään altaaseen. Kun kuumuudesta johtuva nestevajaus kasvoi liian suureksi, oli lähdön aika. 

Paluureitti kulki Mývatn-järven toista laitaa, mutta sen maisemia tyydyimme ihailemaan vain auton ikkunoista. Olimme molemmat aika poikki, kun lopulta pääsimme takaisin Akureyriin, mutta päätimme kuitenkin käydä vielä maistelemassa amerikkalaisketju Domino's Pizzan kuuluisia antimia. Perjantai ilta näkyi noutoravintolassa selvästi, sillä saimme odottaa omaa herkkuamme noin 50 minuuttia. Yllätyimme siitä, että paikka tosiaan oli noutoravintola, joten siellä ei ollut yhtään pöytiä, vaan ruokaa sai ainoastaan mukaan. No, kävihän se herkuttelu asunnollakin. Pizza oli ihan sairaan hyvää, saisi kotoisa Kotipizza ottaa siitä mallia! Ruuan voimalla jaksoimme palauttaa auton ja kävellä vuokraamolta takaisin nukkumaan.

Reissun loput kuvat löytyvät tätä tekstiä painamalla.

Rikun tuomaa kahvia hörppien,

17. Kauan odotettu torstai

En meinannut millään pysyä nahoissani torstaina yliopistolla ahertaessa, koska odotin Rikua kovasti Akureyriin. Taisin minä jotain kuitenkin saada tehtyä yliopistolla, mutta päivä jäi vajaaksi, kun edessä oli viiden kilometrin kävely yliopistolta lentokentälle, jonne Rikun lennon oli määrä saapua 14.45. Ja aikaslailla ajallaan sellainen pikkuinen potkurikone sinne kentälle sitten laskeutuikin! Riku <3

Otettiin taksi Brekkugatalle, jossa ihastelin tuliaisiani ennen kuin lähdimme tutustumaan keskustaan. Kävimme yhdessä eräkaupassa ihmettelemässä valikoimaa, sitten nälkä voitti ja suuntasimme sitten Hamborgara Fabrikkanin maukkaiden hampurilaisten ääreen. Hyvin maistui murkina Rikullekin! Ruuan jälkeen kiersimme kaikki mahdolliset turistikaupat - joissa en aikaisemmin ollut itsekään käynyt - ja nautimme lopuksi vielä Eymundssonilla chili-kahvit, nam!

Palasimme asunnolle lepuuttamaan täysiä vatsojamme ja suunnittelimme perjantaista retkeä Mývatnin ympäristöön. Katselimme myös geokätköily-sivustolta alueen kätköt, vaikka ilman gps-laitetta niiden löytäminen olisikin vaikeaa. Perjantain retkipäivä oli niin mahtava, että saatte siitä ihan erillisen blogi-kirjoituksen, mutta kirjoitan tähän vielä vähän lauantaista. 

Nukuimme pitkään ja lähdimme sitten lankaostoksille, sillä olin luvannut parille kaverilleni, että Rikun laukussa mahtuisi lankaa Suomeen. Melkein kaikki tilatut langat löytyivät ja mahtuivatpa ne vielä juuri ja juuri reppuunkin. Lähes naapurissa sijaitsevat Punainen Risti ja Pelastusarmeija olivat valitettavasti kiinni, joten emme (tai minä en) päässeet ihastelemaan islantilaispaitoja sen enempää, mitä turistikaupoissa olimme ihastelleet. Koukkasimme kasvitieteelliseen puutarhaan, josta löysimme myös yhden geokätkön - jee! Sitten alkoikin nälkä kurnia, niinpä suuntana oli Akureyri Backpackersin maittava brunssi! Brunssilta vaapuimme ylämäkeen takaisin asunnolle, jossa alkoi lähdön odottaminen. Vielä ennen bussille menoa vein Rikun Hlölla Bátariin hot dogia syömään.

Visiitti oli ihan supermahtava, enkä todellakaan olisi halunnut päästää Rikua näin nopeasti pois. Kiitos rakas <3 Vaan kun ei auta, niinpä joulukuuta odotellessa, silloin seikkailemmekin Reykjavikissä!

Terkuin,

16. Herkullinen sunnuntai, arkinen maanantai

Sunnuntai, ihana sunnuntai... nukuin pitkään, enkä ollut kovinkaan pitkään ehtinyt olla hereillä (no pari tuntia), kun lähdimme Maaritin ja hänen kolmen kämppiksensä kanssa brunssille Akureyri Backpackerssiin. Brunssi oli ihan taivaallinen. Se sisälsi nakkeja, lohkoperunoita, leivän, paistetun kananmunan, pekonia, brie-juustoa, pippurista tuorejuuston tapaista maustevoita, pannaria mansikoiden ja vaahterasiirapin kera, smoothieta, tuoremehua ja kahvia. Annos oli - kuten kuvauksesta voi jo päätellä - ihan valtava, sen syötyäni olin ihan ähkynä, niin ähkynä, että seuraavan kerran söin kunnolla vasta kahdeksan jälkeen illalla, kun Maaritin kämppis, saksalaistyttö Lena, kokkasi tsekkiläisen Ondrej:n ja tanskalaisen Linin avustuksella schnitzeleitä, jotain erikoista itsetehtyä pastasipulijuustovuokaa sekä salaattia. Sekin ruoka maistui ihan hurjan hyvältä, etenkin schnitzelit eli siis wieninleikkeistähän tässä oikeastaan oli kyse. NAM miten ihana herkkupäivä!

pieni brunssilautanen

En minä sitten ruokailun lisäksi paljoa muuta tehnyt, mutta jotain kuitenkin. Brunssin jälkeen lähdin nimittäin ulkoiluttamaan vatsaani ja kameraani, sillä keli oli mitä mainioin ja yliopistolle oli päästävä bakteereita moikkaamaan. Kamera kaulaan ja lähitienoota ihastelemaan. Maarit oli jo ensimmäisellä viikolla puhunut, että yliopiston lähellä on pieni vesiputous, joten lähdin sitä metsästämään. Toden totta, yliopiston lähistöllä virtaa joki, joka on padottu yhdestä kohtaa, niin että siihen on muodostunut pieni vesiputous. Aurinko - joka kerrankin malttoi edes vähän paistaa kamerastani huolimatta - sai kosken kimmeltämään, ympärillä puut olivat jo syyspuvuissaan ja tunnelma oli jokseenkin satumainen. Kohina hukutti alleen vilkasliikenteisen autotien pauhun, ja olisin vain voinut jäädä ihastelemaan. Yliopistolle oli kuitenkin lähdettävä, joten räiskin hulluna kuvia ennen lähtöä.

Bakteerikeikan jälkeen suuntasin asunnolle, jossa oikeastaan vietinkin koko illan illallista odottaen. Ehdimme vähän neuloa sukkiamme Maaritin kanssa ennen ruokailua. Takaisin kotiin päästyäni suuntasin lähes oikopäätä nukkumaan.

Tänään maanantaina on jälleen ollut ihan tavanomainen päivä yliopistolla, joskin pidin pienen tauon ja pyysin Maaritin seurakseni kahville ostoskeskukseen. Tauko vähän venähti, mutta sen jälkeen olin energiaa täynnä ja sain siirrettyä yhden uuden bakteerikannan lukuisille erilaisille kasvatusalustoille oleilemaan. Kotona minun oli pakko katsoa netistä viime perjaintainen jakso Vain Elämää -ohjelmasta. Sen innoittamana olenkin koko illan sitten kuunnellut Apulantaa, hörppinyt teetä, neulonut ja jutellut skypessä, hehe. Oikein passeli päivä siis tämäkin!

meikäläisen bakteereita

Aurinkoisin terveisin,

15. Lokakuisia maisemia

Tänään on ollut aika tavallinen lauantai, heräsin myöhään, söin aamupalaa ja jossain kohtaa marssin yliopistolle bakteereita ihmettelemään. Lauantai kun on, niin en minä siellä mitään ihmeempiä tehnyt, vaan aika nopeasti otin jalat alleni ja suuntasin kauppaan. Ostin ensin leipää ja superjättimäisen pullan leipomosta, loput ostokset menin tekemään Nettóon eli meikäläisten K- tai S-ketjua vastaavaan ruokakauppaan. Mukaan tarttui jos jonkinnäköistä mutustettavaa, joilla selviän tulevista päivistä, jes!

Koska aurinko paistoi ihanasti, päätin lounaan jälkeen heittää kameran kaulaan ja suunnata kuvausretkelle. Tuurini tuon auringon kanssa on viime aikoina ollut vähän sellaista, että se lakkaa paistamasta, kun minä ja kamera pääsemme valmiusasemiin, mutta alkaa välittömästi paistaa, kun olemme jälleen sisätiloissa. Jep, näin kävi tänäänkin, mutta kiertelin silti kaupunkia puolisentoista tuntia. Ja koska minulla ei tänään sen kummempia kirjoitettavia ole, niin saatte lopuksi ihailla kuvasatoa!

Terkuin,