Odotin koko lauantain vähän jännityksellä, että lähtisikö lentoni Akureyrista kohti Reykjavikia lainkaan. Keli Akureyrissa oli kohtalaisen hyvä, mutta Reykjavikin säätilanne voisi niin ikään katkaista matkanteon. Aamupäivällä Maarit valmisti riisipuuroa guesthousessaan, joten herättyäni pakkasin muovipussiin sellaiset tavarat, jotka lahjoittaisin kevätlukukaudeksi Islantiin jääville tytöille, ja lähdin viimeiselle, yhteiselle aterialle. Oli outoa, ei tuntunut ollenkaan siltä, että olin lähdössä, ei kaikista hyvästeistä ja pakatuista laukuista huolimatta.
Lento lähti ajallaan ja ongelmitta. 45 minuutin kuluttua olinkin jo Reykjavikissa, nappasin matkatavarani ja soitin itselleni taksin. Hotellilla odotin Rikua, joka saapui puolisentuntia myöhemmin. Saimme huoneen avaimet ja melko nopeasti vietyämme tavarat sinne, lähdimme metsästämään ruokaa. Riku oli nähnyt bussiasemalta kävellessään hyvän näköisen ravintolan, joten suuntasimme sinne. Lauantai iltana tuntui väkeä olevan liikkeellä enemmänkin. Saimme tovin odotella pöytää, mutta itse ruoka tuli lopulta kuitenkin hyvin nopeasti. Ja oli muuten hyvää, vaikka täytyy kyllä sanoa, etten ole tällä reissulla yhdestäkään ravintolasta saanut pahaa ruokaa! Vatsat täynnä hiippailimme pääkadulle Laugavegurille ja kävelimme sitä pitkin vähän aikaa. Pistäydyimme aika moneen turistikauppaan, ennen kuin lopulta väsyimme, nappasimme iltateet ja palasimme takaisin hotellille nukkumaan.
Seuraavana aamuna nautimme rauhassa hotellin buffet-aamiaisen. Se oli ihan hyvä, ei mikään maailmaa mullistava kokemus, mutta kyllä sillä vatsansa sai täyteen - ja vähän ylikin. Varasimme respasta bussikyydin Blue Lagooniin kello kolmeksi. Sitä ennen kävimme maistamassa Svarta Kaffid -nimisessä paikassa lihakeittoa, joka tarjoiltiin leivästä. Oli muuten hyvää ja täyttävää, emme saaneet "lautasia" syötyä!
Matka Blue Lagooniin kesti noin 50 minuuttia ja päivä alkoi hämärtyä matkalla. Sorruimme Rikun kanssa ostamaan vähän kalliimman sisäänpääsylipun, johon kuului levänaamio, pieni voidepaketti sekä yksi juoma allasbaarista. Blue Lagoonin merivesi tulee syvältä maankuoresta ja kerää matkalla pintaan mineraaleja ja muita ainesosia itseensä. Vesi on 38-asteista eli siis aivan ihanaa, etenkin talviaikaan. Veden sisältämän piin ja mineraalien on havaittu hoitavan etenkin kuivaa ihoa. Blue Lagoon on yksi Islannin suosituimmista nähtävyyksistä, mutta ei oikeasti suotta. Elämys oli mahtava, ja voimme molemmat suositella sitä ihan vilpittömästi kaikille! Illalla kävimme vielä syömässä, ennen kuin nukahdimme levollisina ja raukeina rentouttavan elämyksen päätteeksi. Blue Lagoonista ei valitettavasti ole kuvia, sillä jostain kummallisesta syystä kamerani ja vesi eivät ole hyvä yhdistelmä...
Maanantai alkoi jälleen buffet-aamiaisella, joka siis kuului hotellihuoneemme hintaan. Teimme vähän suunnitelmia ja lähdimme ensimmäisenä metsästämään lankakauppaa. Meidän oli tarkoitus sen jälkeen suunnata suureen ostoskeskukseen, Kringlaniin, mutta koska meillä kummallakaan ei ollut mitään varsinaista asiaa sinne, emme viitsineet haaskata lyhyitä päivänvalon tunteja siihen, matkaakin oli kuitenkin jonkin verran. Niinpä veimme lankaostokset takaisin hotellille ja suuntasimme Kringlanin sijaan vuonon rantaan vuoria ihmettelemään. Siitä kulttuurikeskus Harpalle ja edelleen isolle kirkolle, siis Hallgrímskirkjalle. Kirkko on yli 70 metriä korkea ja Islannin korkein rakennus. Ihailtuamme kirkkoa ensin sisältä, ostimme liput torniin maisemia ihmettelemään. Ja toden totta, sieltähän näki vaikka kuinka kauas!
Tässä kohtaa alkoikin jo hiukoa, joten lähistöllä ollut Loki-kahvila oli seuraava kohteemme. Söimme lihakeittoa sekä kahta erilaista leipää lammasleikkeleellä ja lammaspateella. Oli muuten hyvää! Ruuan hintaan kuului kahvi tai tee. "Jälkiruuaksi" meidän oli pakko tilata hákarlia eli fermentoitua haita, islantilaista kansallisruokaa. En ollut kuullut kenenkään tykkäävän hákarlista, päin vastoin, mutta pitihän se kokea itse. Enkä osaa edes kuvailla sitä makua, ainakaan mitenkään muuten, kuin että se maistui vähän siltä, niin kuin olisi vetyperoksidia (siis sitä hiusten blondaamiseen tarkoitettua ainetta) laittanut suuhunsa. Ilmeisesti ammoniakki on vastuussa hairuuan hyvin erikoisesta mausta. Täytyy kuitenkin todeta, että vaikka en välttämättä enää koskaan haluaisi kyseistä "herkkua" suuhuni laittaa, oli haju paljon pahempi kuin maku, ja olisihan se aina voinut maistua pahemmaltakin...
Kulinaristisen herkkutuokion jälkeen kaupunkikierros jatkui lähinnä shoppailulla. Riku löysi itselleen villapaidan ja minä löysin paljon lankoja niin itselleni kuin ystävillenikin, jotka olivat niitä tilanneet. Vähitellen shoppailukierros alkoi väsyttää, joten ei muuta kuin ostokset hotellille ja vastapäiseen Phallologiseen Museoon ihmettelemään. Jaa siis ihmettelemään mitä? Falloksia, siis tutulla kotimaisella peniksiä. Tämä museo on koko maailmassa ainoaa laatuaan ja sisältää näytteitä useilta eri eläinlajeilta. Mielenkiintoinen kokemus, eipä sitä oikein muuta osaa sanoa! Ja koko museo sai alkunsa vitsistä, sillä perustaja tapasi saada tutkijakavereiltaan valaan peniksiä lahjaksi. Lahjoilla oli tietenkin tarkoituksena ärsyttää lahjansaajaa, mutta lopulta tästä kaikesta syntyi hieno idea ja museon perustaminen alkoi.
Eksoottisen museovierailun aikaansaaman hihityksen lomassa aloitimme tavaroiden pakkaamisen. Ei muuten ollut ihan helppo homma, mutta lopulta kaikki tavarat tuli sullottua laukkuihin. Oli vuorossa viimeinen illallinen Islannissa. Vielä tässäkään vaiheessa tajuntaani ei ollut iskenyt tieto siitä, että kolmen kuukauden huikea reissu olisi nyt ohi. Hurjasta kotimatkasta kirjoitankin ihan oman postauksen, johon liitän myöskin tunnelmia nyt matkan jälkeen. Tämä ei siis ollut vielä tässä, joten pysykäähän kuulolla!
Terkuin,
Eksoottisen museovierailun aikaansaaman hihityksen lomassa aloitimme tavaroiden pakkaamisen. Ei muuten ollut ihan helppo homma, mutta lopulta kaikki tavarat tuli sullottua laukkuihin. Oli vuorossa viimeinen illallinen Islannissa. Vielä tässäkään vaiheessa tajuntaani ei ollut iskenyt tieto siitä, että kolmen kuukauden huikea reissu olisi nyt ohi. Hurjasta kotimatkasta kirjoitankin ihan oman postauksen, johon liitän myöskin tunnelmia nyt matkan jälkeen. Tämä ei siis ollut vielä tässä, joten pysykäähän kuulolla!
Terkuin,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti