13. Hopee ei oo häpee

..Paitsi vähän, kun häviää ruotsalaiselle. No, pakko kyllä sanoa, että se oli mies, vaikka en siis tietenkään millään muotoa usko siihen, että naiset olisivat lähtökohtaisesti jotenkin huonompia. Okei, vähän kismittää, ei niinkään se, että en voittanut, vaan se miten paljon eroa Davidin ja minun pisteissä oli. Kävimme siis vaihtariporukalla keilaamassa! Edellisestä kerrasta olikin jo ehtinyt kulua pitkä aika, mutta ihan hyvin se pienen lämmittelyn jälkeen alkoi sujua. Samalla radalla lisäkseni oli Maarit sekä ruotsalaisvastustajat Manda ja hänen poikaystävänsä, jo mainittu David. 

Täällä keilaamisesta maksetaan kierroksittain, sen sijaan että maksettaisiin esimerkiksi tunnista, jonka aikana saa pelata niin paljon kuin ehtii. Vähän hassu systeemi, mutta loppujen lopuksi kahdelle kierrokselle taisi tulla aikalailla saman verran hintaa, kuin Suomessa yksi tunti maksaa. Joten ei paha diili! Oli myös mukava lähteä mukaan vaihtariporukan aktiviteetteihin, sillä en isoissa tapahtumissa ole ollut mukana sitten ensimmäisen viikon valasretken.

Muuten kaikki pyörii normaalisti radallaan. Aamuisin lähden yliopistolle ja johonkin aikaan palaan takaisin asunnolle. Eipä mitään kovin ihmeellistä siis, mutta toisaalta eihän arjen niin kovin ihmeellistä tarvitse ollakaan! Nyt olen viettänyt vähän reilut kaksi viikkoa Islannissa ja edelleen hämmästelen joka päivä näitä maisemia. Jo pelkästään sitä, miltä maailma näyttää heti astuttuani ovesta ulos. Etenkin tänään auringonpaisteessa näkymä oli kerrassaan upea!

Päästän teidät ihailemaan kuvia ja keitän itselleni iltateetä!

Tässäpä koko keilaustiimi, vasemmalta lukien: David, Maarit, Manda ja minä.

Tulostaulu näyttää vähän synkeältä tuon piste-eron puolesta, mutta muutenhan se on ihan hyvä!

Ai niin! Keilahallilta kävellessä näimme revontulia! Todella himmeitä, mutta kyllä ne revontuliksi tunnisti. Samoin taivaalla möllötti myös Otava. Siis ihan samanlainen kuin siellä koto-Suomessakin, hassua, eikö?? Taitaa olla aika mennä nukkumaan. Hyvää yötä!

12. Vesiputouksia, kuoppainen tie ja Urhea Jari

Vau. Siis.. Vau. Siinä todellakin sana, joka kuvaa eilen tekemäämme roadtrippiä. Mutta aloitetaan alusta... Vuonna 1990, kauniina heinäkuisena päivänä - okei, ei niin alusta. Ja okei, huono vitsi, olen vähän väsynyt eilisestä. Oli tarkoitus, että minä ja Maarit sekä kaksi muuta vaihtarityttöä, latvialainen Aija ja puolalainen Patrycja lähdemme kello 9 lauantaina aamulla ajelemaan kohti tuntematonta The Diamond Circle -nimistä reittiä. Kävi kuitenkin niin, että aikaisin aamulla länsivuonoille suunnannut vaihtariryhmä tuli vähän yhdeksän jälkeen takaisin ja ilmoitti, että tiet ovat niin jäässä, ettei auto päässyt mäkeä ylös. Eipä siinä muu auttanut kuin suunnata auton kanssa autovuokraamoon laitattamaan nastat alle. Akureyrissä ei lunta näkynyt kuin ympäröivillä vuorilla, kaupungissa tuli vettä, mutta toki oli hyvä varautua kaikkeen. Lähtö viivästyi tämän takia kuitenkin, ja matkaan päästiin vasta vähän kymmenen jälkeen. Emme olleet ajaneet kauaakaan, kun tiellä oli lunta, ja olimme aika onnellisia nastarenkaista...

Ensimmäinen pysähdys oli Goðafoss, se samainen vesiputous, jota viimeksi katsellessa olin unohtanut kamerasta muistikortin kotiin. Maisema oli tyystin erilainen, vaikkei retkestä ollut kulunut kuin muutama hassu päivä. Joka paikassa oli lunta. Kontrasti mustan maan (oikeasti mustan) ja vitivalkoisen lumen välillä oli huikea, ja kun siihen vielä lisäsi uskomattoman turkoosin veden, oli maisema todellakin huikea. Ja tällä kertaa oli kamera ja muistikortti mukana, eikä akustakaan puuttunut virtaa, woohoo! Toki täytyy kyllä sanoa, että eihän nämä maisemat mitenkään ikuistu kameralle niin, että tekisivät oikeutta tälle luonnolle ja kaikelle kauneudelle.

Toinen stoppi tehtiin Turf houseilla Grenjaðarstaðurissa, eli joskus 1800-luvulla rakennettuja taloja katselemassa. Taloissa oli hauska heinäkatto ja niitä yhdisti huokoisesta laavakivestä tehty muurimainen kyhäelmä. Tulipa sitä vähän ihmeteltyä, että miten sellainen kivi voi mitenkään kestää, mutta ehkäpä toistasataa vuotta pystyssä olevat talot kertovat itse. Siellä olisi ollut myös museo, mutta se oli mennyt jo elokuun lopulla kiinni. Tässä sesonkikausien välissä olemisessa on siis hyvät ja huonot puolensa.

Sitten suuntana oli Húsavikin kaupunki ja erityisesti valasmuseo. Valasmuseo oli aikas kiva, siellä oli paljon tietoa valaista (EIKÄ!!!!) ja lisäksi monen eri valaslajin luurankoja tai muita osia, tietoa valaanmetsästyksestä Islannissa, valasturismista ja kaikesta mahdollisesta. Pääsylipun hinnalla sai myös hörppiä kahvia nurkkauksessa, joka oli nimetty osuvasti: "Whales, books and coffee" (suom. valaita, kirjoja ja kahvia). Taisin minä tippikuppiin jokusen pikkuroposen jättää... Húsavikissa pidimme myös lounastauon, ja söin hot dogin, jossa oli sisällä ranskiksia. Täällä hodareiden luvatussa maassa kaikki tuntuu olevan mahdollista! Mutta täytyy antaa pisteet siitä, että kaikki mahdollinen lisuke laitetaan nakin alle, niin että syöminen on vähän helpompaa! Oli hyvää, niin kuin arvata saattaa. Vielä ennen kaupungista poistumista kävimme ihmettelemässä majakkaa. Se oli suoraansanottuna aika ruma ilmestys, ei yhtään majakkamainen. Mutta hyvällä paikalla se sijaitsi, maisemat majakan juurelta olivat hienot. Itse majakkaan ei valitettavasti päässyt sisälle, mikä oli kyllä aika harmillista.

Húsavikista eteenpäin alkoikin vähän jännät paikat, sillä täällä Islannissa osa teistä suljetaan talvea vasten, emmekä olleet ollenkaan varmoja pääsisimmekö tekemään lenkkiä vai pitäisikö meidän kääntyä takaisin. Rohkeina lähdimme kuitenkin yrittämään. Vielä ennen kriittistä vaihetta pysähdyimme ihailemaan Ásbyrgin huikeaa kanjonia. Kanjoni on muodoltaan hevosenkengän muotoinen ja sijaitsee Vatnajökullin  luonnonpuistossa. Siellä menee paljon retkeilyreittejä, mutta kello oli tässä kohtaa niin paljon, että teimme vain pienen pyörähdyksen "metsässä" ja suuntasimme sitten takaisin autoilemaan. Lienee ehkä turha sanoa, että tuokin kokemus oli upea!

Yksi tie Dettifossille oli suljettu, sillä sen vierellä mutkitteli joki, joka saattaisi Bárdabungan purkautuessa tulvia ja viedä koko tien mennessään. Toinen oli kuitenkin auki! Huoltoasemalla meitä vähän varoiteltiin, että tie ei ole kovin hyvässä kunnossa. Varoitus osoittautui aiheelliseksi, pikkuautolla tie tosiaan oli ihan järkyttävä. Onneksi meillä oli urhea kuski, joka hurjaa 40 kilometrin tuntivauhtia kyyditti meidät Dettifossille ja lopulta vielä päätielle pikku-Jarilla (Toyota Yaris...). Kovempaa ei tuolla tiellä olisi kyllä oikeasti voinut ajaa - paitsi siis niillä kaikilla maastureilla, jotka kaahasivat meidän ohitsemme... Onneksi ei ollut mikään kiire, sillä Dettifossille oli matkaa 25 kilometriä ja sieltä päätielle vielä 30 kilometriä.

Mutta puhutaan seuraavaksi hetki vesiputouksista. Ennen Dettifossia kurvasimme Hafragilsfoss-putousta katsomaan. Se kuohuaa samassa joessa kuin tuo Euroopan voimakkaimmaksi todettu Dettifosskin, eikä näyttänyt ollenkaan hullummalta! Siellä oli myös uskomattoman värinen maa, eikä meille selvinnyt täysin syy sen punaiseen ja violettiin väriin. Jotain tuliperäistä se kuitenkin oli, mutta lieneekö väri sitten jostain mineraalista, jäi arvoitukseksi.

Hafragilsfossilta ei ollut pitkä Dettifossille, yhdelle roadtripin ehdottomista kohokohdista. Se oli vielä upeampi kuin kuvitelmat, oli huikeaa seistä niin voimakkaan vesiputouksen vierellä ja kuunnella sen jylyä. On aika hurjaa edes ajatella sitä, että mikäli tulivuori purkautuu, voi sen aiheuttama tulva tuhota koko putouksen. Putous on siis rapiat 100 metriä leveä ja 45 metriä korkea, vettä sen läpi virtaa 200 kuutiometriä sekunnissa, sulavesien aikaan vielä paljon enemmänkin. Voitte siis kuvitella sen kohinan!

Paluumatka sujui vähän väsyneissä merkeissä ja iltakin alkoi pimentyä sopivasti lähdettyämme Dettifossilta. Kuskilla riitti virtaa onneksi, joten pääsimme turvallisesti takaisin Akureyriin. Kello oli kutakuinkin 22.00, kun kotiuduin guesthousiin. Rankka päivä! Olin ihan suunnitellut käsitteleväni kuvia ja kirjoittavani blogia vielä illalla, mutta nukahdin melkein saman tien. Siksi tämä viivästys, toivottavasti nautitte kuitenkin näistä kuvista! Ai niin, koska kuvia tuli tosiaan otettua reissulla enemmän kuin näiden kahden viikon aikana yhteensä, en viitsi laittaa kaikkia tänne blogiin. Loput kuvat näette painamalla tästä linkistä.

Jälkisanat: Kerrassaan uskomaton reissu. Saattaa olla, että tämä oli viimeisiä hetkiä nähdä joitakin kohteista lähenevän talven takia. Islannin luonto on uskomaton, en ole missään muualla nähnyt syksyä ja talvea yhtä aikaa. Ja sanonta "Jos et pidä säästämme, odota 15 minuuttia" pitää kyllä paikkansa myös luonnon kohdalla, tosin tästä luonnosta ei voi olla kyllä pitämättä. Vau. Kiitos matkaseuralaisille, thank you girls, it was really amazing! ♥

Terkuin,

11. Villapaita lämmittää, raitapöksyt piristää

Niin taisin tosiaan luvata laittaa kuvia siitä islantilaisesta villapaidastani, niin ihan siksi tässä teille kirjoittelen. No okei, olihan tänään kiva päivä muutenkin. Paitsi yliopistolla hommissa kohtasin jonkun verran vastoinkäymisiä, kun piti gram-värjätä bakteereita (älkää edes kysykö), eikä se meinannut onnistua ei sitten millään. Yritin aika monta kertaa, tuskastuin, hyvä etten heittänyt jo pyyhettä kehään. Sain Islankin neuvomaan ja auttamaan, mutta silti vaikutti siltä, että ei vaan onnistu. Kello oli siinä kohtaa jo paljon, takana oli muitakin hommia ja ei ollut kyllä oikeasti harmistusitku kovin kaukana siinä kohtaa. Lopulta sain värjäyksen onnistumaan ja täytyy tunnustaa, että siinä kohtaa meikäläisen suusta pääsi kyllä sellainen ulkomaankielinen, kirosanankin sisältävä huudahdus, jota en nyt tähän laita. Mutta tosiaan, lopulta onnistui ja olin superiloinen! Toivotaan, että onnistuminen jatkuu huomenna, kun sama homma pitäisi toistaa vielä muutamalle bakteerikannalle!

Yliopistohommien jälkeen syötiin pikaisesti kämpillä ja lähdettiin sitten Islan kanssa uimaan. Voi vitsi, ihan mahtavaa kyllä oikeasti. Tuo kuumia altaita sisältävä ulkouimahalli on mitä mainioin keksintö! Pulahdin muuten sinne 42-asteiseen altaaseen ja voin sanoa, että se poltti! Kävin myös kylmäaltaassa ja sain brittivahvistuksen hämmästelemään hulluuttani. Istuttuani tovin pokalla ilmeellä altaassa, oli hänenkin pakko koittaa. Ja kehaisin tietenkin, että pienellä harjoittelulla hänestä saadaan ihan kelpo suomalainen! Tuli kokeiltua myös höyrysaunaa, joka taitaakin olla lähimpänä suomalaista saunaa tässä nyt seuraavan kolmen kuukauden ajan. Niin siis ylikuumien altaiden lisäksi tietenkin!

Ihanan rentouttavan pulikoinnin jälkeen oli kiva napata paikallisesta Subwaystä tuttua syötävää ja suunnata sitten Maaritin kanssa ensin pirtelölle ja lopuksi vielä teelle. Kahvilassa saatiin osaksemme muutamia kummeksuvia katseita, kun räpsittiin toisistamme valokuvia. Muilla vaihtareilla oli (tai on) tänään bilepäivä, mutta me suomitytöt pidettiin ihan omat iltamat. Kamalan kivaa, kun on samanhenkistä seuraa, ei tarvitse yksin jättäytyä bileistä pois, haha.

Huomenna vielä työpäivä ja sitten viikonloppu! Saa nähdä tuleeko tänne lunta kamalasti, vai pääsemmekö road tripille! Näihin kuviin, näihin tunnelmiin,

10. Työskentelyä hiki hatussa

Huhhuh sanon ma, aika kovasti on saanut pähkäillä ja tehdä hommia parina viime päivänä. Nooo ei nyt mitään hulluja päiviä, mutta mun labrakunto on vasta kasvamassa, joten sinänsä rankkaa. Ja ehkä kaikista rankinta on se jatkuva uuden tiedon omaksuminen. En valita, kivaahan täällä on ja on hienoa päästä opettelemaan uusia juttuja! Ollaan opeteltu Islan kanssa tekemään jäkälästä bakteereille kasvatusalustoja, olen itse opetellut tekemään paria muuta maljatyyppiä, enkä itse asiassa vielä tiedä onko mikään niistä täydellä varmuudella tehty oikein, mutta jahka saan heitettyä bakteerit huomenna niihin kasvamaan, niin ehkä aika näyttää!

Kelit ovat olleet aika aurinkoisia nyt. Tänään oli satanut vettä sillä välin, kun huhkin labrassa, mutta aamulla paistoi aurinko aika lämpimästikin. Kaikki on toki suhteellista, mutta ehkä kymmenen asteen kieppeillä täällä on lämpötilat pyörineet päivisin, illat ovat olleet aika viileitä. 

Löysin eilen Punaisen Ristin kirppikseltä itselleni islantilaisen villapaidan, se on ihana <3 Ette saa kuvia vielä, mutta ehkä huomenna Maarit näpsäisee pari otosta minusta se päällä, malttakaa siis! Eilen näimme Islan kanssa ihan supersuloisen kissan, alla siitä kuvia. Tänään samainen kissa tuli aamulla minua vastaan, kun kävelin yliopistolle. Kumarruin kisittämään heti sen nähdessäni ja sehän tuli vauhdilla ja naukaisten luokseni ja pyöri jaloissani hyvän tovin rapsutuksia kerjäämässä. Ikää katilla on varmaankin noin vuoden verran, sen verran hupsua menoa oli eilen.

Ajatus ei ole tänään ihan kasassa, johtuukohan se hapenpuutteesta? Olen nimittäin tehnyt niitä bakteerimaljoja, ja koska täällä ei ole käytössä mitään laminaaria, joka pitäisi pöpöt poissa maljoilta vaan työskentely tapahtuu liekin läheisyydessä, olen joutunut pidättämään hengitystä aika paljon, etten puhaltelisi maljoihin - maski kun ei ilmeisesti ole mikään tehokkain kapistus. Tämä laminaarittomuus lienee ehkä se oudoin asia, johon on joutunut totuttelemaan. 

Mutta minäpä jatkan syömistä ja pyykkäämistä! Seuraavaan kertaan,

9. Arkinen, mutta aurinkoinen päivä

Tänään oli vähän sellainen löhöpäivä. Kävin aamulla yliopistolla tutkimassa bakteereita - hyvin kasvavat! - ja juttelin Oddurin kanssa toimintasuunnitelmasta. Täytyisi alkaa testata bakteerien ominaisuuksia ja minulla kun ei ole mitään hajua moisesta touhusta, niin suuntasin sitten takaisin kämpille lukemaan ja ottamaan asioista selvää. Olen nyt ehkä hieman viisaampi ainakin teoriapuolesta, mutta katsotaan miten huomenna tuo käytäntö alkaa sujua. Oddur kyllä kovasti sanoi, että voin toki kokeilla ja yrittää ja katsoa mihin se johtaa. Jjjep!

Sitten näin vihdoinkin Elisabethin eli guesthousen "assistentin" ja sain maksettua tämän kuun vuokran. Sopimusta ei saatu vielä tehtyä, sillä AkurInnin omistaja on Tanskassa, eikä sopimusta voi tehdä ilman häntä. No, ei se mitään! Lisäksi Elisabeth esitteli minulle paikkoja, kertoi pesutuvan käytännöistä, korjasi vessanlampun, antoi lisää henkareita ja lupasi, että yksi sänky huoneestani vaihdetaan vielä tänään pöytään ja tuoliin. Kello on jo kahdeksan illalla, joten saa nähdä missä kohtaa tuo vaihto sitten oikeasti tapahtuu!

Pakko kertoa vähän eilisestäkin, leivoimme nimittäin Maaritin kanssa molemmat ihan ihka ensimmäistä kertaa karjalanpiirakoita! Lopputulos ei ollut kovin kaunis, mutta maku oli oikein tyypillinen karjalanpiirakoille eli voisinpas sanoa että NAM! Söimme niitä illallisella, jonka Maaritin tsekkiläinen kämppis oli kokannut meille. Ruoka oli kaikinpuolin erittäin hyvää ja oli hauska nähdä Maaritin muutkin kämppikset, niitähän on nimittäin aika liuta ja puheensorina oli sen mukainen! Suunnittelimme omalla vuorollamme kokkaavamme ehkäpä lohikeittoa maitoliemessä, karjalanpiirakoita sekä mustikkapiirakkaa, jossa kermaviili on korvattu Skyrillä, islantilaisella "rahkajugurtilla" tai millaiseksi sitä nyt voisikaan kutsua. Löytyy myös Suomesta kaupoista, maistakaa hyvät ihmiset!

Seuraavaksi kuvien vuoro!

Tällaisesta paikasta etsimme kuumia lähteitä

Húsavik

Kuuma lähde näytti tältä

Húsavik

Godafossin vesiputous

Godafoss

Godafoss

karjalanpiirakat !

Biologi työssään

Eipä tässä muuta kun hyvää yötä vaan! 

8. Maisemointia eli raajat taivasta kohti

Tänään piti olla löhöpäivä, pikainen kieppaus yliopistolle bakteereita katselemaan (niille kuuluu hyvää, kiitos kysymästä!) ja takaisin ollamöllöttämään, mutta toisin kävi. Maarit nimittäin ilmoitti, että viikonlopun ohjelmaan tuli muutos eli mitäs tehtäisiin. Lähdimme puolipäivävaellukselle - eli pikkuvaellukselle vai mikä se minun keksimä ilmaus tästä sitten ikinä olikaan - Fálkafellille (lausutaan ehkä Faulkafetl), joka sijaitsee vähän keskustan ulkopuolella. Merenpinnasta lähdettiin ja ehkä 4,5 kilometrin reitti kohosi noin 400 metriin. Ihan kivasti sai siis kivuta ylöspäin. Reitti oli kuitenkin aika hyväkuntoinen polku, mutta ei me sitä tietenkään takaisin tultu, vaan tarvottiin pusikossa melkein alas asti.

Päältä oli upeat maisemat ja sääkin suosi siihen asti. Sitten kun lähdimme kapuamaan alas, meni aurinko pilveen ja alkoi vähän viiletä. No, ei se mitään, sillä näimme upean ruskan ja reissu oli muutenkin hyvin antoisa! Eikä urheilullinen päivä suinkaan loppunut vielä tähän, vaan suuntasimme uimaan heti takaisin kaupunkiin päästyämme. Emme me kyllä uineet kuin ihan vähän, sillä keskityimme lähinnä lillumaan kuumissa altaissa. Uimahalli on hassu, sillä kaikki altaat ovat ulkona ja hyvin lämpimiä. Kylmin, matkauimiseen tarkoitettu allas on 29-asteinen ja nuo kaikki lillumisaltaat sitten 37-42-asteisia. Löytyipä sieltä myös matala allas, jossa oli kiva leikkiä hyljettä eli vain makoilla ja nauttia olosta.

Lillumisen jälkeen oli molemmilla ihan järkyttävä nälkä, joten lähdimme pohtimaan ruokapaikkaa. Turistikohteessa sellaisen löytäminen on helppoa, etenkin nälkäisenä. Tällä kertaa päädyimme pubi-illalliselle syömään brie-juusto-avokado-hampurilaisia lohkoperunoilla. Namskis, voin ihan rehellisesti sanoa! Tälle päivälle tuli käveltyä arviolta yli 12 kilometriä eli ihan kiva saavutus varsinkin tässä erittäin mäkisessä maassa - Jyväskylä ei ole mitään verrattuna tähän! Päivä oli mahtava kaikinpuolin, ei muuta kuin uinumaan tästä sitten kohta. Sisäinen kellonikin on edelleen Suomen ajassa eli nyt paikallisen kellon näyttäessä ilta yhdeksää, on Suomessa kello jo 24.00 ja olen ihan valmis unille. Ja juu, sama toimii toki myös aamuisin, eli herään joka päivä ensimmäisen kerran joskus kuuden aikaan ja joudun pakottamaan itseni takaisin nukkumaan. Ehkä se tästä jossain kohtaa helpottaa!

Ei muuta kuin kuvia ihastelemaan!

Kaikista meikäläisen kuvista iso kiitos Maaritille, myöskin kiitos seurasta ja päivästä :3 

Syysterkuin,