8. Maisemointia eli raajat taivasta kohti

Tänään piti olla löhöpäivä, pikainen kieppaus yliopistolle bakteereita katselemaan (niille kuuluu hyvää, kiitos kysymästä!) ja takaisin ollamöllöttämään, mutta toisin kävi. Maarit nimittäin ilmoitti, että viikonlopun ohjelmaan tuli muutos eli mitäs tehtäisiin. Lähdimme puolipäivävaellukselle - eli pikkuvaellukselle vai mikä se minun keksimä ilmaus tästä sitten ikinä olikaan - Fálkafellille (lausutaan ehkä Faulkafetl), joka sijaitsee vähän keskustan ulkopuolella. Merenpinnasta lähdettiin ja ehkä 4,5 kilometrin reitti kohosi noin 400 metriin. Ihan kivasti sai siis kivuta ylöspäin. Reitti oli kuitenkin aika hyväkuntoinen polku, mutta ei me sitä tietenkään takaisin tultu, vaan tarvottiin pusikossa melkein alas asti.

Päältä oli upeat maisemat ja sääkin suosi siihen asti. Sitten kun lähdimme kapuamaan alas, meni aurinko pilveen ja alkoi vähän viiletä. No, ei se mitään, sillä näimme upean ruskan ja reissu oli muutenkin hyvin antoisa! Eikä urheilullinen päivä suinkaan loppunut vielä tähän, vaan suuntasimme uimaan heti takaisin kaupunkiin päästyämme. Emme me kyllä uineet kuin ihan vähän, sillä keskityimme lähinnä lillumaan kuumissa altaissa. Uimahalli on hassu, sillä kaikki altaat ovat ulkona ja hyvin lämpimiä. Kylmin, matkauimiseen tarkoitettu allas on 29-asteinen ja nuo kaikki lillumisaltaat sitten 37-42-asteisia. Löytyipä sieltä myös matala allas, jossa oli kiva leikkiä hyljettä eli vain makoilla ja nauttia olosta.

Lillumisen jälkeen oli molemmilla ihan järkyttävä nälkä, joten lähdimme pohtimaan ruokapaikkaa. Turistikohteessa sellaisen löytäminen on helppoa, etenkin nälkäisenä. Tällä kertaa päädyimme pubi-illalliselle syömään brie-juusto-avokado-hampurilaisia lohkoperunoilla. Namskis, voin ihan rehellisesti sanoa! Tälle päivälle tuli käveltyä arviolta yli 12 kilometriä eli ihan kiva saavutus varsinkin tässä erittäin mäkisessä maassa - Jyväskylä ei ole mitään verrattuna tähän! Päivä oli mahtava kaikinpuolin, ei muuta kuin uinumaan tästä sitten kohta. Sisäinen kellonikin on edelleen Suomen ajassa eli nyt paikallisen kellon näyttäessä ilta yhdeksää, on Suomessa kello jo 24.00 ja olen ihan valmis unille. Ja juu, sama toimii toki myös aamuisin, eli herään joka päivä ensimmäisen kerran joskus kuuden aikaan ja joudun pakottamaan itseni takaisin nukkumaan. Ehkä se tästä jossain kohtaa helpottaa!

Ei muuta kuin kuvia ihastelemaan!

Kaikista meikäläisen kuvista iso kiitos Maaritille, myöskin kiitos seurasta ja päivästä :3 

Syysterkuin,