40. Gleðileg Jól !

Grýla ja Leppalúði Akureyrin kadulla

Tässä viimeisessä blogipostauksessa esittelen islantilaisia jouluperinteitä. Neljäskymmenes teksti, hyvä luku päättää blogi ja mielestäni myös hyvä aihe, jouluunhan tämä kaikki tavallaan päättyy. Islannissa joulun odotus alkaa joulukuun 12. päivä. Edellisenä iltana lapset laittavat kengän ikkunalle joulupoikaa varten. Kiltit lapset saavat joulupojilta lahjoja, mutta tuhmille tulee perunoita. Joulupoikia on kolmetoista, he ovat Grýlan ja Leppalúðin ilkikuriset pojat, joista jokainen tulee vuorollaan ennen joulua kyläilemään. Eikä vanhemmissakaan kehumista ole, sillä he ovat vuorilla asuvia jättiläisiä tai trolleja. Grýla-äiti vaanii ilkeitä lapsia ja tulee joulun aikaan syömään heidät - tiettävästi myös yksi jätin entisistä miehistä tuli pisteltyä parempiin suihin.. Leppalúði on puolestaan vaimoonsa tukeutuva laiskimus, joka on joissain taruissa ihminen, joissain jättiläinen. Perhehän omistaa sen mustan joulukissan, josta olen aikaisemmassa postauksessa puhunut jotain. Juuri sen, joka syö kaikki, jotka eivät hanki uusia vaatteita jouluksi!

Joulupojat Dimmuborgirilla. Kuva: cshor (lisenssi)

Sitten esittelyyn itse ihanaiset joulupojat: Stekkjastaur (Aidantolppakamu) saapuu pojista ensimmäisenä, 12. joulukuuta. Hän ahdistelee lampaita, vaikkakin harrastusta haittaavat kankeat jalat. 13. päivä paikalle ilmestyy Giljagaur (Rotkojätkä), joka vaanii pääsyä navettaan maitoa varastamaan. 14. päivänä saapuu Stúfur (Pätkä), jolle kelpaavat kattiloihin ja patoihin jääneet ruuantähteet, nimensä mukaisesti lyhyt kaveri. 15. päivä kepposia tekemään tulee Þvörusleikir (Kauhannuolija), aliravittu joulupoika, joka varastelee puukauhoja ja nuoleskelee ne puhtaaksi ruuasta. 16. päivä ihmisiä ilahduttaa Pottaskefill (Padanraapija), 17. päivä Askasleikir (Kiponnuolija), 18. päivä Hurðaskellir (Ovenpaiskoja). Kolme viimeksi mainittua eivät ehkä tarvitse sen kummemmin selittelyjä. Sen sijaan 19. päivä saapuva Skyrgámur (Rahkanhamuaja) aukeaa ehkä vähän huonosti meille suomalaisille, sillä kyse ei suomennoksen mukaan ole mistä tahansa rahkasta, vaan skyristä, tuosta islantilaisten herkusta (jota nykyisin saa kyllä jo Suomenkin kaupoista). Tarina kertoo, että mikäli skyr on piilotettu puuastiaan, hajottaa tonttumies nyrkillään helposti astian kannen ja varastaa skyrit. 

20. päivä saapuu Bjúgnakrækir (Makkaranpihistäjä), joka liikkuu katonrajassa orrella sieppaaamassa makkarat parempaan talteen. 21. päivä on Gluggagægirin (Tirkistelijän) vuoro. Hän nimensä mukaisesti vaanii ikkunoiden takana tirkistellen jotain varastettavaa. 22. päivä saapuu Gáttaþefur (Nuuhkija), joka valtavan nenänsä ja hyvän hajuaistinsa turvin etsii herkkuja itselleen. 23. päivä Ketkrókur (Lihakoukku) tulee varastelemaan savustettua lihaa. Tuo päivä on Islannissa perinteisesti päivä, jolloin lampaat savustetaan jouluateriaa varten, joten tontulla on paljon varasteltavaa! Viimein jouluaattona saapuu Kertasníkir (Kynttilänruinaaja), joka seuraa lapsia ja varastaa niiltä kynttilät. Ennen vanhaa kynttilät tehtiin arvokkaasta lampaanrasvasta ja olivat täten syötäviä. Tarujen mukaan myös kynttilän, siis ainoan valonlähteen, varastaminen pilasi joulun entisaikaan, sähkövalojen puuttuessa. Kukin joulupojista viipyy kaksi viikkoa saapumisestaan eli islantilaisten joulunvietto loppuu 6. tammikuuta, kun viimeinenkin ilkimys on palannut takaisin vuorille. 

Kuten Suomessakin, myös Islannissa jouluaatto, 24.12., on itse juhlapäivä, jolloin lahjat avataan ja jouluruokia tarjotaan. Jouluaattona joulupöydässä on monenlaista herkkua, kuten lammasta, possua (tämä on uudempi perinne), erilaisia laatikoita ja pataruokia, sekä tietenkin kalaa. Tässä kohtaa on hyvä mainita myös nämä fermentoidut ruuat, yleensä kai rausku, jonka tekeminen on hajun vuoksi nykyisin kielletty monessa taloyhtiössä. Se ajoittuu 22. päivään, ja paikallisten mukaan seuraavan päivän lampaansavustus on omiaan poistamaan tätä kamalaa hajua. Taktista! Pääruokajuoma on appelsiinimehun ja mallasoluen (tai kotikaljan) usein alkoholiton tai vähäalkoholinen sekoitus. Sitä myydään kaupoissa jo hyvissä ajoin ennen joulua, tulipa itsekin maistettua! Ja voin kyllä sanoa, että se maistuu aika oudolta. Ihan kuin sekoittaisi samaan lasiin jaffaa ja olutta sekä ripauksen jotain joulumausteita. 

Laufabrauð eli lehtileipä on yksi islantilaisista jouluherkuista. Kuva: Sólveig Zophoníasdóttir (lisenssi)

Koska kuusia kasvaa Islannissa hyvin vähän, ovat joulukuuset aikanaan olleet harvassa. Nykyään monilla on tuontikuusi tai pieni paikallinen kasvatettu kuusi, mutta ennen vanhaa joulukuuset tehtiin itse yhteen naulatuista oksista ja maalattiin lopulta vihreäksi. Tai vaihtoehtoisesti pihlajat toimittivat kuusen virkaa, islanniksi joulukuusi on jólatré, joulupuu. Puu tavattiin koristella kynttilöin ja karkein. Lapset saivat luvan syödä karkit, kun kynttilät olivat palaneet loppuun. Nykyisin joulukuusenkoristeet ovat samanlaiset kuin muuallakin: valot ja erilaiset koristeet. Latvaan on tapana laittaa tähti tai kruunu. Kuusi koristellaan aatonaattona tai aikaisin aattona, sitten lahjat taianomaisesti ilmaantuvat kuusen alle jakoa odottamaan. 

Islannin joulu yhdistelee sujuvasti vanhoja perinteitä sekä uusia, kansainvälisiä tapoja. Näin ilmeisesti joulua vietetäänkin hyvin monin eri tavoin ja jokaisen on helppo tehdä siitä oman näköisensä juhla.

Kiitos kaikille lukijoilleni, matka on ollut unohtumaton ja voin suositella sitä lämpimästi kaikille! Lahjarikasta ja tunnelmallista joulua <3