30. Iskän vierailu eli Karjalanpiirakkasatu osa 2

Niin siinä onneksi kävi, että iskä löysi tiensä perille Akureyriin myöhään perjantaina. Lauantaina oli määrä herätä hyvissä ajoin syömään aamiaista. Iskä oli jo kierrellyt hetken kaupungilla ja soitti sitten, että nyt mars aamupalalle tänne keskustaan, jos täällä joku paikka on - ja tottahan on, joten Akureyri Backpackersissä näimme. Kello ei ollut ihan vielä kymmentäkään, joten sitä kuuluisaa brunssia ei ollut saatavilla. Sen sijaan tarjolla oli ihan tavallinen aamiainen: leipää, jugurttia, mysliä, kahvia, tuoremehua ja niin edelleen. Niin ja tietysti paikallinen aamuerikoisuus eli turskaöljyä. Vähän epäilytti, mutta pitihän sitä maistaa, ja niin skoolasimme iskän kanssa turskasnapseilla hyvän päivän käyntiin!

Melko pian aamupalan jälkeen otimme suunnaksi Goðafoss-putouksen, sinne kun ei ollut kuin noin 50 kilometriä Akureyrista eli ehtisimme hyvin sinne ja takaisin, ennen kuin Kansainvälinen Keittiö aukaisisi ovensa kello kahdelta. Tällä kertaa putouksen maisema oli jälleen lumeton, mutta kuten aikaisemminkin, oli se häikäisevän upea. Lienee siis sanomattakin selvää, että iskäkin ihastui siihen. Pieni vesisade meillä oli riesanamme, mutta muuten oli ihan kohtalaisen hyvä keli, ei liian kylmä tai tuulinen sää. Bonuksena oli ehdottomasti se, että näimme kiirunakoiraan (lintutunnistuksesta kiitokset Einille!). Emme olisi suojavärityksen vuoksi koko lintua edes huomanneet, ellei se olisi pelästynyt meitä ja lähtenyt liikkumaan. 

Aikamme ihmeteltyämme olikin jo aika kiiruhtaa takaisin kotikaupunkiin. Kävimme Pelastusarmeijalla, sillä olin jälleen unohtanut, että se parempi kirppis eli Punainen Risti ei ole lauantaisin auki. Sitten nopeasti vaatteet vaihtoon ja kohti Ketilhúsia, jonne saavuimme pari minuuttia ennen kahta eli juuri sopivasti. Pian olikin vuorossa esitykset. Näimme tanssiesityksiä sekä yhden lauluesityksen, ennen kuin pääsimme herkkuihin käsiksi. Ja voi mitä herkkuja olikaan tarjolla, varmaan ainakin kahdestakymmenestä eri maasta oli ruokaa, useasta maasta vieläpä montaakin laatua! Päivän parhaimmistoon kuuluivat muun muassa Slovakian kaalisalamikeitto (tai joku salamityyppinen makkara siinä oli), Bulgarian kaali- ja viininlehtikääryleet riisi-liha-mauste-täytteellä, Thaimaan tulinen nuudelihässäkkä sekä kalakeitto, Sveitsin racklette sekä Iso Britannian lämmin omenamaustejuoma. Tarjolla oli siis hyvin monenmoista suolaista ja makeaa herkkua, keittoa, juomia ja niin päin pois. Vatsa tuli täyteen, eikä läheskään kaikkea tullut edes maistettua.

Porukkaa oli paljon ja kaksikerroksisen tilan kiertäminen otti aikansa. Ihmisiltä tuntui osin katoavan taas käytöstavat, joukossa tyhmyys tiivistyy. Osa etuili, osa jäi jonon tukkeeksi juoruamaan jonkun kanssa ja niin edelleen. Mitään vakavaa tämä ei kuitenkaan ollut ja tunnelma oli koko ajan hyvä ja ihmiset iloisella mielellä. Kun olimme iskän kanssa kiertäneet tarpeeksi, päästin Maaritin omalle kierrokselleen ja vastasin hetken piirakkatarjoilusta. Tässä kohtaa ruuhkat olivat selvästi hälvenneet ainakin alakerrasta, jossa oma Suomi-pöytämme oli, enkä ehtinyt kovinkaan monelle ihmiselle kertomaan mystisistä karjalanpiirakoistamme, ennen kuin Maarit palasi takaisin. Ne muutamat pöydässä käyneet kehuivat kuitenkin karjalanpiirakoita hyviksi, vaikka oudoksuivatkin ensin rukiin ja riisipuuron sekä munavoin yhdistelmää. Ja Maarit kertoi, että aiemmin pöydässä oli käynyt yksi pikkupoika kolme kertaa, eikä ollut äitinsä mukaan suostunut syömään mitään muuta. Hah, lapsen suusta kuulee totuuden! Lopulta piirakoita jäi jäljelle viisi kappaletta eli ihan hyvin meni kaupaksi!

Vähän ennen neljää lähdimme iskän kanssa vatsat täynnä ja onnellisina takaisin guesthouseeni, jossa ohjelmoituani iskän navigaattorin oli eron hetki. Kyllä harmittaa, että iskän vierailu oli näin lyhyt. Kerrankin olisi ollut käytössä sellainen auto, jolla olisi voinut käydä henkilöautoilta suljetuilla F-teilläkin. No, lyhytkin visiitti on silti ehdottomasti parempi kuin ei visiittiä ollenkaan. Siispä iso kiitos isille käynnistä ja tuliaisista <3

Terkuin,

Tyttö, joka ei tippunut jokeen