26. Yli puolivälin

Hui. Kahdeksisen viikkoa takana ja kuutisen viikkoa edessä. Miten tämä aika voi mennä näin nopeasti? Siis ihan oikeasti, vastahan tänne on tultu! Eikä tässä kuluneen viikon aikana ole edes tapahtunut mitään (siksi hiljaisuutta blogirintamalla, pahoittelen), joten en todellakaan tajua, miten tämä aika lentää. Ja ilmeisesti lentää muillakin, nimittäin Jan-Eric valitteli samaa yliopistolla (paikallinen tutkija), samoin Sean (se amerikkalaistutkija) sekä ohjaajani Oddur. Joka muuten totesi pitävänsä minut mielellään täällä vaikka vuoden hommissa, heh!

Ja minusta tuntuu, etten oikein mitään ole saanut yliopistolla aikaiseksi. Tai siis tarkoitan siinä mielessä, että tuntuu että on niin paljon selvittämättömiä kysymyksiä. Kyllähän minä olen aikatauluni kanssa ihan hyvin edennyt ja jotain tuloksia saanut, mutta tuntuu vähän siltä, etteivät ne ole oikeasti tärkeitä tietoja. Vaikka se on ehkä vain tunne, kun työni koskee kuitenkin bakteerien karakterisointia eli ominaisuuksien selvittämistä ja kyllähän minä olen ominaisuuksia saanut selville. Olen esimerkiksi selvittänyt, että bakteerini tykkäävät parhaiten kasvaa 15-23 celsiusasteen lämpötilassa ja nutrient- tai R2A-maljoilla. Sen sijaan marine-maljoilla ne eivät kasva ollenkaan, eivätkä myöskään yli 30 asteen lämpötiloissa. Olen selvittänyt niiden olevan gram-negatiivisia bakteereita ja kykenevän hyödyntämään selluloosaa ja tärkkelystä jossain määrin, sekä tutkinut niiden väriaineiden absorbanssia. Ja parasta aikaa tutkin kykenevätkö bakteerini syömään kitiiniä, liikkuvatko ne sekä onko niillä kyky estää muiden mikrobien kasvua. Joten onhan siinä toki jotain. Ja ei, en valitettavasti aio selittää tätä kaikkea kansankielellä, anteeksi :-D

No, mitäs muuta.. olen lisäksi tutustunut Pohjois-Islantiin, en paljoa, mutta tarpeeksi ollakseni ihan korviani myöten rakastunut tähän maahan. Viimeksi tänään haukoin henkeäni näille maisemille ja se tapahtui ihan vain koulumatkalla. Kävelin nimittäin auringonnousun aikoihin, ja oli pitkästä aikaa pilvetön, kaunis pakkasaamu. Aurinko värjäsi vuorenrinteet nenäni edessä vaaleanpunaisiksi, varjopuolet olivat violetit, vuonoa peittivät pilvet ja vuonon toista puolta reunustavat vuoret olivat lakiaan lukuunottamatta myös violetinsiniset. Se oli mahtavaa. Yritin ottaa kännykälläni kuvia siitä, mutta eihän siitä mitään kovin hyvää tullut, kännykkä ei osaa toistaa niitä uskomattomia värejä. 

Niin, maisemien lisäksi olen tutustunut islantilaiseen kulttuuriin ja muutamaan islantilaiseen ihmiseenkin. Kulttuuri on vähän erilainen kuin meillä Suomessa. Ihmiset ovat kohteliaita ja huomaavaisia, suojatiellä pysähdytään, vaikka olisi sen ainoan lähistöllä näkyvän auton ratissa, ja vaikka jalankulkija seisoisi yli metrin päässä suojatiestä. Tämä tuntuu välillä suomalaisesta vähän vaivaannuttavalta, etenkin jos on liukasta ja tien yli ei pääse reippaasti. Heh.

Lisäksi olen todistanut itselleni, että pärjään yksin vieraassa maassa ja vieraalla kielellä. Koti-ikäväkään ei ole vaivannut muuta kuin ensimmäisenä iltana ja yhtenä iltana tässä jossain kohtaa sen jälkeen. Tietysti ikävöin ihmisiä siellä, mutta en niin paljon, että haluaisin nyt hypätä koneeseen ja tulla kotiin. Ehei, olen pikemminkin kauhistunut siitä, että minulla on enää kuusi viikkoa aikaa! Ääni ehtii vielä muuttua kellossa, mutta katsotaan miten käy. Olen myös saanut kavereita, mikä on tällaiselle kotihiirelle sekin aika saavutus! Sitä yhtä kaveria olen opettanut neulomaan sukkia ja lahjonut vähän suklaalla ja teellä, viimeksi eilen, se oli kivaa!

Loppuun vielä sananen säästä. Täällä ei nimittäin taas vaihteeksi ole enää lunta. Kolmen päivän sade teki tehtävänsä. Nyt on kuitenkin kaksi päivää ollut taas pakkasta, joten uskon vakaasti, että talvi tulee! Joulu on ainakin lähestymässä, sillä täälläkin on kauppohin tullut joulumakeisia, -kalentereita ja keskustan kahvilat ovat laittaneet joulukoristeita ikkunoihin. Ihanaa, sanon minä, sillä joulu on ihanaa aikaa!

Puoliväliterkuin,