Koittihan se viimein sekin aika, että meikäläinen pääsi aidon islantilaisen issikan selkään. Kaksi kuukautta siihen meni, mutta odottelu oli kyllä kokemuksen arvoinen. Jyväskyläläiskaverini Eini päätti avomiehensä kanssa lähteä lomailemaan Islantiin, ja koska Einikin on heppatyttö (haha), päätimme ehdottomasti lähteä yhdessä heppailemaan. Myös brittityttö Isla lähti mukaamme. Sunnuntaina lähdimme hyvissä ajoin vuokra-autolla kohti Grenivíkin lähellä sijaitsevaa tallia kohti. Pólar Hestar järjestää eri mittaisia issikkavaelluksia aina tunnin retkistä usean päivän retkiin. Me valitsimme kahden tunnin retken, jolle tuli hintaa 7000 kruunua, siis noin 46 euroa - samanlainen kahden tunnin reissu Jyväskylän islanninhevostallilla maksaa 53 euroa.
Meidän oli määrä olla puolta tuntia ennen retken alkua tallilla, niin että ehtisimme auttaa laittamaan ratsumme kuntoon. No, koska lähdimme hyvissä ajoin, olimme myös ajoissa perillä. Ehdimme siis tehdä tuttavuutta tilan kahden koiran kanssa, ja ne olivatkin erittäin seurallisia kavereita! Tovin odottelun jälkeen koputtelimme tallirakennuksen ovelle ja oppaamme Johanna pisti vaatteet niskaan ja lähti hakemaan meille hevosia.
Pólar Hestarin hevoslauma on tallin nettisivujen mukaan yli satapäinen, mutta pihaan ei näkynyt kuitenkaan yhtään hevosta ja ihmettelimmekin vähän, että onkohan niitä edes. Pian Johanna palasi takaisin kolmea ruskeaa ja yhtä kirjavaa hevosta taluttaen. Ja voi miten pieniltä issikat näyttivätkään, myös kirjava, joka oli yksi tallin isoimmista hevosista, ehkäpä noin 150 senttimetriä säkäkorkeudeltaan. Saimme käsiimme harjat ja aloimme valmistella hevosiamme tulevaan koitokseen. Vielä suitset, satulat ja ratsastajille kypärät, minkä jälkeen nelihenkinen joukkomme lähti kohti seikkailua.
Reissu oli uskomaton! Ratsastimme paikoin alempana laaksossa, paikoin kiipesimme vähän vuorenrinnettä ylöspäin. Saimme nauttia häikäisevistä maisemista sekä upeasta auringonlaskusta islanninhevosten kyydittäessä meitä tasaisesti ja pehmeästi eteenpäin. Aina välillä pysähdyimme ihailemaan näkymiä ja ottamaan kuvia. Kaksi tuntia meni nopeasti, eikä parempaa säätäkään olisi voinut toivoa! Taivas oli lähes pilvetön ja aurinko paistoi - toki se oli kello kahden aikaan jo laskemassa, eikä mennyt pitkään paluumme jälkeen, kun ulkona oli kunnolla pimeää. Oli kuitenkin kohtalaisen lämmin keli ja vaatetta riittävästi. Kylmyys iski oikeastaan vasta vähän ennen kuin palasimme tallille.
Ratsastuksen jälkeen hoidimme hevoset ja veimme ne laitumelle. Sitten saimme itse lisää hemmottelua osaksemme, kun meille tarjottiin kahvia, teetä tai kaakaota sekä erilaisia islantilaisia pikkuleivoksia. Nam. Juttelimme ihan hyvän tovin Johannan kanssa ja kävi ilmi, että hän on kotoisin Saksasta ja ollut nyt tilalla kolme kuukautta työharjoittelussa. Taidankin tietää mitä teen, mikäli minulle ei ole valmistumisen jälkeen töitä omalta alalta... Retki oli siis kertakaikkisen onnistunut. Ehkä vähän jäi harmittamaan se, että valokuvata sai ainoastaan pysähdyksistä. Onneksi pysähdyksiä kuitenkin oli, niinpä teille on jotain näytettävää!
Poniterkuin,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti