Heti alkuun pahoittelut siitä, etten ole kirjoittanut toviin yhtään mitään. Aika menee hurjaa vauhtia täällä ja toisekseen olen odotellut sitä oikeaa aihetta, sen sijaan että kirjoittaisin joutavanpäiväisiä jorinoita siitä, mitä olen tehnyt (siis neulonut ja syönyt, tehnyt vähän hommia yliopistolla, ja muuta arkista). Kotopuolesta tulee kuitenkin ankaraa palautetta siitä, että jotain on pakko kirjoittaa, joten nyt kirjoitan! Ja sainpas ihanalta Iidalta mukavan aiheenkin pohdittavakseni. Kerrotaan tähän alkuun kuitenkin lyhyesti niitä arkisia kuulumisia.
Yliopistolla hommat sujuvat oikeastaan aika hyvin. Olen saanut melkein kaikki Oddurin ennen tänne tuloani listaamat asiat tehtyä, viimeisetkin tehtävät on aloitettu. Tämän lisäksi haluan kirjoittaa jotain raportintynkää asiasta sekä tietenkin Oddurille pitää jättää muistiinpanot siitä mitä olen tehnyt, miten olen tehnyt ja mitä olen saanut tuloksiksi. Taisin valittaa joskus jo siitä, miten tuntuu etten ole ihan kamalasti edes tehnyt mitään, mutta paperille listattuna työmäärä alkaakin tuntua ihan kiitettävältä. Ja ohjaajakin on vaikuttanut tyytyväiseltä!
Vapaa-aikani olen oikeasti käyttänyt lähinnä neuloen. Viime perjantaina pistimme elämän risaiseksi Maaritin kanssa ja menimme testaamaan Akureyrin parasta ravintolaa (Trip Advisor -nettisivun mukaan), RUB23:sta. Eipä minulla ole oikeastaan pahaa sanottavaa ravintolasta, ruoka oli superhyvää ja paikka aivan ihanan näköinen. Ruuan jälkeen suuntasimme teekupposen äärelle Bláa Kannaniin neulomaan. Lauantaina vietimme latvialaisen Aijan syntymäpäiviä ja kävimme syömässä Bryggjanissa. Jälkkäriksi jätskit Ísbudinista ja sen jälkeen elokuviin uusinta Nälkäpeliä katsomaan. Hyvä elokuva, hyvä päivä, kivaa oli! Sunnuntain vietinkin yksin kotosalla ja neuloin sukan alusta loppuun. Katsotaan, koska jaksan tehdä sille parin.
Tällaista tämä elämäni täällä siis on ollut, en voi itse ainakaan valittaa! Sitten siirrynkin sujuvasti seuraavaan aiheeseen, nimittäin tämän kirjoituksen pääaiheeseen. Iida kysyi, että mitä asioita Suomesta kaipaan ja mitä asioita tulen Islannista kaipaamaan, kun palaan Suomeen. Hmm, tätä pitääkin ihan kunnolla pohtia!
Suomesta kaipaan niiden oleellisten asioiden, eli tuttujen ihmisten, lisäksi ehdottomasti ruisleipää. Vaasan Jälkiuuniruispaloja, kiitos! Tietysti kaipaan sitäkin, että ympärillä puhutaan tuttua kieltä ja että voin itse puhua tuttua kieltä muille. Se on helpottanut äidinkielenkaipuutani, että olen saanut Maaritin kanssa höpöttää suomeksi niin paljon. Näin talven tullen kaipaan sitä, että vaikka se päivä siellä Suomessakin on lyhyt, aurinko kuitenkin nousee aikaisemmin. Täällä se nousee nimittäin vasta kymmenen aikaan, mikä on tuonut omat haasteensa heräämiseen... Alkuun kaipasin euroja, koska tämä islannin kruunu ei taivu euroiksi mitenkään järkevästi. Yksi kruunu on noin 0,0065 euroa eli 15 000 kruunua on suunnilleen 100 euroa. Niin että koitapa siinä nyt sitten kaupassa päätellä, että paljonko vaikkapa 269 kruunua maksava lankakerä on euroissa (noin 1,75 €). Mutta kaikkeen tottuu. Alkuun kaipasin myös suomalaisia hintoja, sillä kaikki tuntui hurjan kalliilta, mutta osa tavaroista ja palveluista on itse asiassa halvempia täällä kuin Suomessa, osa toki kalliimpia, keskimäärin on siis ihan hyvä.
Islannista tulen ihan varmasti kaipaamaan maisemia, näitä uskomattomia suuria vuoria ympärilläni, karuja maisemia ja uskomattomia vesiputouksia sekä muita luonnon muovaamia nähtävyyksiä. Meillekin sellaisia Suomeen, kiitos! Sen lisäksi tulen kaipaamaan ihmisten ystävällisyyttä, sitä, että se ainoa auto pysähtyy suojatiellä päästämään jalankulkijan yli, sitä, että ne asiakaspalvelijat ovat oikeasti hyväntuulisia ja palvelualttiita, sitä, miten tuntemattomat tervehtivät kadulla... Ylipäätään tätä kokemuksena, tietysti, koska täällä on ollut ihan mahdottoman upeaa ja uskomatonta!
Tulen siis muistelemaan tätä kokemusta lämmöllä, vaikka tietysti on aina mukava palata kotiin. Seuraavaksi lähden lievittämään koti-ikävää menemällä syömään ruotsalaisia (tai ruotsalaisen tekemiä) lihapullia, kun ruotsalaisvaihtari Manda on niitä kokannut! Nam!
Terkuin,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti