22. Murphologiaa

Murphyn laki: Jos jokin voi mennä pieleen, se menee. Jep. Tänään oli vähän sellainen päivä, ettei tahtonut oikein mikään onnistua. Epäonni alkoi kuitenkin vasta yliopistolla, jonne kävelin Islan kanssa kauniissa lumisateessa - tämä ei ole sarkasmia! Rupesin sitten kaikessa rauhassa tekemään jälleen kasvatusliuoksia bakteereilleni, kun ensin unohdan lisätä kahteen liuokseen väriainetta. No, ei siinä mitään, se ei ole pakollista, joten se siitä. Pistän putelit autoklaaviin ja rupean tiskaamaan sotkujani. RÄKS. Hajotan yhden Erlenmeyer-pullon. Siivoan jälkeni ja menen tunnustamaan vahinkoni. "Joo, me kuultiin kyllä". HEH. En ihmettele.

Seuraava homma on tehdä uudet viljelmät pakkasessa säilytettävistä kannoista, kolmesta tietystä, joiden olinpaikat Oddur näytti minulle eilen. Menen suuren pakastimen luo ja reteenä avaan oven ja alan kiskoa sisältöä näkyviin. Olin vielä tovia aikaisemmin ihan varma siitä, että tiedän tasan tarkkaan mitä laatikoissa piti lukea ja suurinpiirtein, että missä ne sijaitsevat. Aika pian selviää, että en todellakaan tiedä. Vietän varmaan vartin välillä penkoen pakastinta ja välillä selaten muistiinpanojani - joihin olen kyllä kirjannut laatikoiden numerot, mutten niiden sijaintia pakastimessa. Lopulta löydän etsimäni ja saan jopa tehtyä hommani ilman vastoinkäymisiä. Tai siis niin ainakin toistaiseksi luulen.

Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Tajuan, että olen unohtanut säätää kahden liuoksen pH:n. Mietin, että voinko vaan antaa asian olla. No, en oikeastaan voi, minkä seurauksena joudun autoklavoimaan kyseiset liuokset vielä uudelleen huomenna. Mutta ei tässä vielä kaikki! Nimittäin alan siinä sitten säätää kyseisten liuosten pH:ta, mittari näyttää 5, siispä emästä pitää lisätä, koska liuos on liian hapan. Minähän lisään natriumhydroksidia. Mittari värähtää, mutta happamuus pysyy. Laitan lisää ainetta, ja lisää ja lisää, lopulta vaihdan vahvempaan NaOHiin, eikä vieläkään tapahdu mitään. Alan vähän epäillä, katson laitetta, joka mittaa pH:ta, niin kuin pitääkin. Hyvä, mutta mistä sitten kiikastaa? Mittarin kaapeli on irti. HEH. Laitan sen kiinni laitteeseen ja onnistun saamaan tikun mittaamaan oikeita asioita. Ja mitä liuoksen pH näyttää? yli 11. Tavoite on 7. No, vaihdan NaOHit suolahappoon ja paikkaan tilanteen.

Yläkerrassa kerron edesottamuksistani Islalle, hän toteaa, että osta suklaata, mene kotiin, syö suklaata ja mene sänkyyn. Jep, ehkäpä se olisi parasta. Jätin kyllä suklaat ostamatta, täytyy tunnustaa, ja ostin sen sijaan kaksi kerää lankaa. Pääsin myös takaisin asunnolle taittamatta nilkkojani tai jäämättä auton alle, mikä taitaa tänään olla aikamoinen saavutus. 

Toivottavasti teillä on ollut parempi päivä! Laitan tähän loppuun vielä kuvan siitä, miten islantilaiset hoitavat tyttöparkkeerauksen. Tyttöparkkeeraushan tarkoittaa sitä, että parkkeeratessa vedetään autolla yhden ruudun läpi seuraavaan, niin että lähtiessä on sitten nokka menosuuntaan, eikä parkkiruudusta tarvitse peruuttaa pois.

Hyvää loppu viikkoa, meikäläinen lähtee nyt Bláa Kannaniin kahville Maaritin ja hänen poikaystävänsä kanssa ja sen jälkeen palaveroimaan kansainvälistä kokkausiltaa, jonne olemme suunnitelleet tekevämme karjalanpiirakoita! Ja huomenna saan viikonlopuksi vieraita, joten joudutte tovin odottamaan seuraavaa blogitekstiä.

Terkuin