Perjantaina vähän kahden jälkeen tuli ilmoitus, että Akureyri häämöttää. Ilmoitus tuli aika lyhyellä varoitusajalla, mutta onneksi mitään tärkeää ei ollut kesken, niinpä pakkasin kimpsuni ja kampsuni yliopistolla ja lähdin ulos odottamaan äitiä ja Virpi-tätiä saapuvaksi. Sainkin ihan hyvän tovin odotella ja lopulta kävi ilmi, että odottelinkin ihan väärässä paikassa. Pääasia oli kuitenkin se, että löysimme toisemme ja pääsimme yhdessä majapaikkaan tavaroita viemään.
Perjantai sujui rauhallisesti, kävimme vähän kävelemässä keskustassa ja syömässä Bautinn-nimisessä ravintolassa, se on yhdessä kaupungin vanhimmista rakennuksista. Bautinn tarjoaa perinteistä islantilaista ruokaa, ja olen sinne jo hyvän tovin halunnut mennä syömään. Listalla oli paljon erilaisia kala-annoksia sekä tietenkin lammasta, mutta päädyin vähän erikoisempaan perinneruokaan, nimittäin valaaseen. Alkuun saimme hakea keittoa, leipää ja salaattia runsaasta noutopöydästä. Itse pääruoka vähän hirvitti, mutta osoittautui hurjan hyväksi! Nam, voin kyllä lämpimästi suositella sitä kaikille - vai pitäisiköhän tämä jättää ekologina sanomatta... Myös vieraat tykkäsivät ruuistaan, äiti kalasta ja Virpi lampaasta.
Ruuan jälkeen piti vähän haahuilla keskustassa ja kierrellä ihastelemassa ja hypistelemässä kaikkea turistikaupoissa. Taisipa sieltä jotain tarttua mukaankin ja ihmekös tuo, nehän ovat pullollaan ihanaa tavaraa! Kun vatsoissa oli vähän tilaa, vein siskokset Eymundssonille herkuttelemaan. Kahvia, teetä ja Sara-leivoksia, minulle chili-frappea. Nam! Sittenhän kello alkoikin olla jo aika paljon, Suomessa siis, joten suuntasimme takaisin guesthouseen, jossa vieraat aika nopeasti nukahtivat. Voi poloja!
Aamulla keitimme kahvit ja teet, maistelimme paikallista leipää ja suuntasimme auton nokan kohti Mývatnia. Maailma näyttäytyi tällä kertaa jälleen ihan erilaisena: talvisena, lumisena ja aika kylmänä. Goðafoss oli silti mahtava tai ehkä juuri siksi. Putousten lomasta pilkotti jääpuikkoja ja jotenkin turkoosi vesi tuntui vielä turkoosimmalta valkoisen maailman keskellä.
Vessatauon jälkeen matka jatkui ja Mývatnilla, hyttysjärvellä, ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Dimmuborgirin laavamuodostelmat. Mustat linnoitukset olivat nekin peittyneet valkoiseen lumeen. Paikka näytti jollain tapaa ehkä tarumaisemmalta. Lumi korosti röpöpintoja ja muodosti niihin kasvoja ja hahmoja vielä selkeämmin kuin aikaisemmin. Yhtä kaikki, olen erittäin tyytyväinen, että olen päässyt näkemään näitä maisemia ennen talvea ja talvella.
Dimmuborgirin jälkeen olisimme halunneet mennä katsomaan Grjótagjá:n laavaluolaa, joka valitettavasti jäi näkemättä minulta ja Rikultakin. Nyt tiet olivat lumiset, eikä patikointi-innokkaita ollut, joten skippasimme sen ja siirryimme suoraan lounaaseen. Jarðböðin eli maauimala tarjosi jälleen herkullista parsakeittoa ja maan alla kypsytettyä leipää nieriäfileillä. Emme olleet valmiita vielä pulikointiin, vaan jatkoimme yli Námafjall-vuoren juurelle Hveririin kiehuvia muta-altaita ja rikkihöyryjä päästeleviä fumaroleja ihastelemaan. Haju oli jälleen hyvin... vaikuttava... ja geotermisen toiminnan vuoksi alueen välittömässä läheisyydessä ei ollut ihan mahdottomasti luntakaan. Paikalla kävi vain ihan järkyttävä tuuli ja ulkona tuli vähän vilu. Aikamme ihasteltuamme hyppäsimme jälleen autoon.
Myös Vítin räjähdyspurkauskraateri jäi näkemättä huonokuntoisten teiden takia. Se ei kuitenkaan meitä matkalaisia pahemmin harmittanut, sillä hyisen tuulen armoilta oli ihana päästä lämpimiin altaisiin lillumaan. Tai niinhän sitä ainakin hetken luultiin. Pulikointi maauimalassa ei nimittäin ollut ihan niin lämmintä touhua, kuin olisi voinut kuvitella. Ulkona pauhaava viima kävi paljaaseen päähän aika hyvin. Löysimme kuitenkin kohtalaisen suojaisan paikan ja kykenimme nautiskelemaan olosta aikamme. Nautimme vielä kahvit ennen lähtöä takaisin Akureyriin.
Saavuimme perille iltahämärissä, mutta ennen pimeän tuloa. Talvi tuo omat haasteensa retkiin myös valonpuutteena, eivätkä tosiaan kaikki tiet ole ajokuntoisia talvella - siis ainakaan pienellä autolla. Kyllä paikallisten nelivetojättiautoilla varmasti kelpaa huristella missä vaan. Mahtava reissu kaikesta huolimatta. Äiti ja Virpi saivat myös huomata sen, miten nopeasti säätilat Islannissa vaihtelevat. Ennen nukkumaanmenoa jaksoimme vielä lähteä keskustaan ja Kung Fu -nimiseen japanilaisravintolaan sushia syömään sekä tietenkin jälkkärikahveille ja -teelle Bláa Kannaniin eli Siniseen Kannuun.
Sunnuntai-päivästä ja herkuttelusta kerronkin lisää seuraavassa kirjoituksessa! Hyvää alkanutta viikkoa kaikille :-)
Herkkuterkuin,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti